ERITYISLAATUINEN

”Kaunis pieni ihminen sä olet ainutlaatuinen.”

Olemme jokainen ainutlaatuisia ja näin arvokkaita sekä korvaamattomia, toista samanlaista ei ole ja jokaista meitä tarvitaan, juuri sellaisena kuin olemme. On arvokasta, kun huomaa että lähipiirissä on erilaisia ihmisiä ja jokainen on ainutlaatuinen.

Meillä jokaisella on erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Toinen on lahjakkaampi toisessa asiassa ja toinen taas toisessa, yhdistämällä voimamme olemme todella vahvoja.

Pidämme itsestäänselvänä, että näemme, kuulemme, tunnemme ja haistamme. Entä sitten, kun sinulla ei olekaan jotakin näistä aisteista? Sanotaan, että kun esimerkiksi näkö on heikko, kuulet ja haistat sitäkin paremmin.

Pojillamme on erityislaatuinen serkku, jolla näkö on hyvin heikko. Pääsimme tutustumaan syntymäpäivillä hänen maailmaansa aistiradan merkeissä. Kuljimme pareittain, silmät sidottuina avustajan saattelemana radan pisteeltä toiselle.
Kun silmät ovat sidottuina, huomasimme puhuvamme paljon kovemmin, kuin korvataksemme näköaistin. Mutta, mitä sitten kuulimmekaan? Oli todella pysähdyttävä ja keskityttävä kuuntelemaan. Tutut äänet olivatkin aika haastavia tunnistaa. Nuo äänet, jotka kuulemme lähes päivittäin. Aistitulvassa tavalliset äänet jäävät huomaamatta, kun keskitymme johonkin ”tärkeämpään”.
Miten tunnistaa jokin tuote tai aine vain tuntoaistin perusteella? Miltä tuntuukaan kaurapuuro silmät sidottuina? Usein jo näkemällä, päättelemme miltä jokin tuntuu tai maistuu. Aamupuuro maistuu terveelliseltä, hyvältä ja kuitupitoiselle, mutta miltä se tuntuu, ei niin miellyttävältä välttämättä. Vihreä ja kuivunut koivunlehti, harvemmin sitä pitelee. Mutta, kun et näe tuotetta ja kosket kuivuneisiin lehtiin, huomaat että ne hajoavat aivan pieneksi muruksi, kun tunnustelet. Ensin kädessäsi on kokonainen lehti ja lopuksi vain pientä murua, hajuaisti kertoo, että tunnustelet koivunlehteä. Tuo tuttu tuoksu minkä olet haistanut kesällä metsässä kävellessäsi.
Suuhusi laitetaan jotakin, etkä näe sitä. Olet hieman jännittynyt, miltä maistuu, kirpeältä, makealta… Tuote mikä ei haise eikä maistukaan juuri miltään, on erittäin vaikea tunnistaa. Mutta, jos olisimme nähneet tarjottavan, olisimme tuotteen heti osanneet nimetä.

Syntymäpäivillä koettu aistirata oli hyvin opettava. Illalla kotona keskustelimme vielä kokemastamme ja siitä mitä kaikkea merkitsee, kun kaikki aistit toimivat. Erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus muita kohtaan nousi keskiöön. Poikiemme koulun läheisyydessä on erityiskoulu, josta oppilaita käy opiskelemassa poikiemme luokassa. Olenkin useasti sanonut, että tämä on opettavaisinta mitä koulusta saavat, perinteiset kouluaineet jäävät toiseksi. Erityiskoulu ja erityiskoulun oppilaat opettavat suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksyntää, mitä elämässä tarvitaan kaikista eniten. Tämän aineen opittua, on hyvä jatkaa opiskelua muiden aineiden parissa.

Meidän lapsillamme onkin erityislaatuinen serkku, joka rikastuttaa elämäämme ja antaa elämäämme ainutlaatuisen näkökulman. Joten, kiitos mukavista syntymäpäivistä ja onnittelut vielä ainutlaatuiselle sankarille!

Hyväksykäämme toisemme ja arvostakaamme toisiamme juuri sellaisina kuin olemme. Olemme kaikki tärkeitä, uniikkeja ja meitä kaikkia tarvitaan!

Kaisa

Kommentit

  1. Hyvä idea ollut tuo aistirata. Tyttäreni on näkövammainen ja välillä itsekkin on pysähdyttävä miettimään, että kuinka hän kokee tämän maailman. Asiat eivät aina olekkaan ihan niin yksinkertaisia kuin kuvittelisi. Hän kuitenkin silmälaseilla näkee ja pärjää, joten ollaan vielä aivan eri pisteessä kuin esimerkiksi täysin sokean kanssa. Erilaisuuden hyväksyminen on rikkaus! Nämä vammat joita ei juurikaan ulkoisesti erota, ovat hyvin haasteellisia. Muiden on todella vaikea ymmärtää, miten paljon enemmän ihminen joutuu ponnistelemaan pärjätäkseen, kun jokin aisti onkin poissa käytöstä, joko osittain tai kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, juurikin erilaisuudet joita ei ulkoisesti huomaa, ovat vaikeimpia muiden ymmärtää. Tsemppiä teille ja toivottavasti tyttäresi saa apua kun sitä tarvitsee!
      Mukavia ja aistikkaita talvipäiviä!

      Poista
  2. Tämä postaus oli erityislaatuinen ♥️

    VastaaPoista
  3. Kiitos, että tuot tämän asian esille. Nykyään todellakin keskitytään siihen ei oleenaiseen ( some, pelit) jolloin 'oikeat asiat' jää varjoon. Meillä on erityislapsi ja meille niin tavalliset asiat ovat toisille juuri tuollaisia 'aistiratoja'. Lapsen myötä myös oma tietoisuus ympäristöstä on muuttunut ja onneksi vain parempaan suntaan.
    Aistikasta viikkoa, kyllä sen tintin laulun kuulee keskellä kaupunkiakin kun osaa kuunnella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kuunnellaan linnunviserrystä ja kunnioitetaan toisiamme. Voimia teille arjen haasteiden kanssa! <3

      Poista
  4. Hieno postaus. Minusta olisi mahtava jos esimerkiksi kouluihin saataisiin tehtyä tälläinen aistirata. Moni lapsi ja nuori käsittäisi varmasti helpommin sen, mitä joku toinen kokee, jos kaikki aistit eivät toimi ihan niin kuin olettaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tällainen aistirata koulussa opettaisi lapsille erilaisuudesta ja heidän olisi helpompi kunnioittaa muita ihmisiä!

      Poista
  5. Kirjoitit asiasta hyvin ja tuo aistirata on ollut erinomainen oivallus. Kun itse tekee työtä erityislasten kanssa, sitä huomaa pitävänsä erityisyyttä ihan "normaalina"...ei aina huomaakaan, että ne omat oppilaat ovat jotenkin erityisiä...minullehan he ovat ensisijaisesti lapsia ja oppilaita, joilla on omat erityiset piirteensä. Niin kuin meissä kaikissa! Erilaisuus on AINA rikkaus! Ja meidän tulee kasvattaa ja ohjata lapsiamme erilaisuuden hyväksymiseen ja suvaitsevaisuuteen!!! Kiitos hyvästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jatketaan lasten ohjaamista kohti erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden hyväksymiseksi!

      Poista
  6. Kaunis kirjoitus. Tämä aihealue on pinnalla myös täällä, aistiesteettömien tilojen suunnittelu on ollut todella mielekiintoista!

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus ja tärkeä aihe! Itse työskentelin puolitoista vuotta vaikeasti kehitysvammaisten ohjaajana ja siinä kyllä oppi näkemään ja ymmärtämään asioita täysin uudelta kantilta. Kaupassa/parturissa/vaateostoksilla jonkun asukkaan kanssa käydessä sai välillä ihmisiltä paheksuvia katseita, mutta tulipa silloin taas todistettua se, että asennevamma on kaikista pahin vamma. Minä koen ainakin olevani todella etuoikeutettu, kun sain tutustua vanhan työpaikkani asukkaisiin ja olla osa heidän elämäänsä. Käynkin siellä edelleen aina välillä heitä moikkaamassa, niin asukkaita kuin vanhoja työkavereita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse koen vastaavia tunteita, työskentelin aiemmin erityiskoulussa ja koen juurikin olevani etuoikeutettu kun olen päässyt tutustumaan heihin. Ja, asennevamma se on se pahin vamma!

      Poista
  8. Ihana postaus♥ Tuollainen aistirata on kyllä loistava tapa antaa lasten käsitellä aistejaan...olisi hyvää herätystä meille aikuisille myös, sitä kun pitää noita aistejaan niin itsestään selvyytenä, eikä niitä välttämättä aina osaa edes arvostaa. Onnitteluja ja kaikkea hyvää pienelle päivänsankarille♥ Mukavaa alknautta viikkoa sinne teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, erilaisten aistien kokeminen olisi hyväksi meille kaikille.
      Mukavia ja aistikkaita talvipäiviä!

      Poista
  9. Kauniisti kirjoitit tärkeästä asiasta ♥
    Erilaisuus on rikkautta, ja ihan jokaisen pienen ihmisen pitäisi saada kasvaa hyväksynnän, ennakkoluulottomuuden ja rakkauden ympäröimässä maailmassa.
    Olen sitä mieltä, että kun saisimme edes hieman enemmän empatiaa tähän itsekkääseen ja ulkonäkökeskeiseen nykymenoon, niin meidän kaikkien elämänlaatu paranisi huomattavasti. Elämän perusarvot kun tuntuvat olevan valitettavan monelta, varsinkin nuorelta, totaalisesti hukassa.
    Kiitos Kaisa tästä sydämellisestä ja ajatuksia herättävästä postauksesta ♥ Lämpöiset onnittelut pikkuiselle päivänsankarille ja mukavaa viikon jatkoa sinne teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kunpa saisimmekin lisää hyväksyntää ja empatiaa tähän maailmaan. Valitettavasti on vain helpommin sanottu kuin tehty ja netistä kun sitä ei pysty tilaamaan!

      Poista
  10. IHana kirjoitus. Meidän jokaisen olisi varmasti hyvä joskus "astua" toistemme saappaisiin niin huomaisimme ettei tämä elämä ole niin mustavalkoista. IHanaa tiistaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, välillä kyllä tulee olo että jonkun olisi syytä hypätä toisen saappaisiin. Ihania talvipäiviä! <3

      Poista
  11. Ihana postaus 💖 Aistirata oli hyvä idea oppia ymmärtämään toisen lapsen erilaista elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aistiradalla pääsi konkreettisesti kokemaan, millaista on kun ei näe!

      Poista

Lähetä kommentti